Keskellä Joulunajan elämäntäyteistä hässäkkää

Keskellä joulunajan iloista ja elämäntäyteistä perhehässäkkää osui silmiini HS:n toimittajan Anna-Stina Nykäsen kolumni napittomasta panosta eli Erica Jongin "Lennä uneksi"-kirjan ilmestymisestä on peräti 40 vuotta.
Olin silloin 18- vuotias enkä varmaan reagoinut teokseen tuolloin mitenkään erityisesti. Löysin Erica Jongin kirjat vasta muutama vuosi myöhemmin alle 30 vuotiaana, kahden pienen lapsen äitinä,jolloin nuoruuden avioliittoni jo eli loppuaan.
Minulle kirja oli jonkinlainen tajunnanvirtajuttu. Vahvan äidin tyttönä ja vahvan miehen vaimona oma minuus oli löytämättä ja Erican kirjojen myötä minulle avautui ihan uudenlainen maailma. Täytyy ihan kaivaa oma repaleinen kirjani esiin ja katsoa kestääkö aika enää kirjaa vai löydänkö sieltä ihan toisenlaisia asioita .Taidan ottaa Erica Jongini mukaan matkalukemiseksi Kanarialle parin viikon päästä jos maltan odottaa siihen asti. Onneksi Ulkomaanystäväni kohta tulee tänne viikoksi, voidaan muistella yhdessä tuota "napiton pano"-vuosia!

 

Kamera ei ole ollut juuri esillä ollut joulunaikaan ainakaan minulla. Kuvat olen napsinut kännykämeralla pikaisesti. Porukkaa on meillä riittänyt  ja riittää loppiaisen loppuun saakka. Nyt on vuorossa lapsiperheet eli meno on muuttunut iltapainotteisesta olosta enemmän aamuun. Koko talo herää samaan aikaan kun ensimmäinen lapsonen. Toki sitkeämmät vetävät tyynyä pään päälle ja ovat jo viisaasti laittaneet korvatulpat nukkumaan mennessä. Kaikki on sujunut yllättävän hyvin. Ruokapöydässä on ollut joka päivä 8-12 henkeä ja ruoan laiton vastuu on jakautunut sopivasti kaikille. Tuo pöytäkuva on eiliseltä illalta, jolloin nuoret laittoivat pystyyn tortillakemut. Tortillat on hyvä keino laittaa pöytään kaikille jotakin kun mukana oli monenlaista ruokavaliota ja allergiaa. Joulupöytään taikoivat australialaiset vieraamme ihanat jälkiruokat eli pavlovaa ja suklaaleivoksia sekä yhdeksi pääruokasi täytettyjä munakoisoja! 

Minäkin olen muistanut ottaa rennosti ; iltapäivänokoset on otettu jos ei unien merkeissä niin lukemisen tai Yle Areenan! Pitkillä koiralenkeillä on liukasteltu lähes joka päivä, neljä talossa majailevaa koiraa on antanut siihen hyvän syyn. Kelit ovat olleet täällä aivan surkeat niinkuin varmaan muuallakin. Se on harmittanut vähän etelästä valkeaan jouluun tulleita lapsiamme. Tosin tekemistä olemmekyllä löytäneet. Takapihalle syntyi Zombie-lumiukkoja, uimahalleissa on tullut käytyä, samoin erilaisissa aktiviteeteissä kuten Pilke-talon lasten osastolla. Se oli hyvä paikka. Jahka huomenna nuorin poikani saapuu Kuusenkerkän ja pikkuveljen kanssa niin viemme kaikki lapset Santa Parkkiin eli joulupukin luolaan. Ja peliporukka on kokoontunut jokaikinen ilta.Pelit ovat olleet lasten dominosta ja Afrikan tähdestä Menolippuun,Trivial Pursuitiin, Mallorcaan, Dominioniin...Ja samaan tapaan elo ja olo jatkuu täällä Jokivarressa ainakin uuden vuoden yli! Uutena vuotena vissiin vähän paukutellaankin, tinat valetaan ja tietenkin taas syödään. Bonustytär leipoo parhaillaan kakkuja niistä aineksista mitä kaapeista vielä löytyy.

Iloista ja Raikasta Uutta Vuotta teille kaikille mikäli en ehdi tänne postausta uudeksi vuodeksi laittamaan!

Jouluolo löytyi omien korvien välistä!

Aatonaatto ja makoilen vielä sängyssä seurassani kaksi koiraa, joista omani vahtii mustasukkaisena kun pojan koira yrittää päästä lähelleni myös. Yläkerrassa nuoriso (=noin kolmikymppiset aikuiset) on aamupalalla ja mies lähti viemään autoa katsastukseen , jonka oli varannut ensimmäiseksi lomapäiväkseen heti aamuksi(katui tuota aikaa kyllä jo kovasti)!

On vähän joulupäivä olo, sillä eilen vietimme joulua vanhempieni luona 11 hengen voimin. Oman laajennetun perheeni lisäksi siellä olivat toisen siskoni perhe ja nuorin siskoni. Söimme pitkässä pöydässä perinteisen jouluaterian, joka ihastutti ainakin mukana olevaa australialaista naisparia, miniän ystäviä. He viettävät joulun  meillä myös. Huomenna omassa joulupöydässämme on suomalaisten herkkujen lisäksi kuulemma jotain hyvää australialaista kasvisruokaa sekä pari herkullista jälkiruokaa.

Nuoret lähtevät kohta retkelle Ranuan eläinpuistoon, joten rauhallinen päivä meillä on tiedossa. Illalla koristellaan kuusi, itse metsästä miehen kanssa haettu ja harviaisen kaunis yksilö tällä kertaa. Tai nuoret saavat koristella sen palattuaan!  Leppoisaa meninkiä meillä siis on! Monta joulua minulla on mennytkin tässä uudessa suurperheessäni löytää sellainen olotila, joka tuntuu sopivalta. Ketään ei varmaan yllätä, että se löytyi ihan omien korvien välistä!

Onneksi ilonaiheita riittää!

Viides joutilaan leppoisa vapaapäivä menossa. Sopivasti ulkona on kunnon paukkupakkanenkin joten saa ihan rauhassa lämmitellä taloa ja istuskella tulen ääressä. Meillä onkin ollut tuli joka päivä joko leivinuunissa tai alakerran varaavassa takassa. En ole tehnyt oikein mitään muuta kuin vaan hipsutellut ja tassutellut ympäriinsä, lukenut ja katsellut Yle Areenalta suosikkejani, joita jäänyt rästiin. Ne ovat edelleenkin pohjoismaisia sarjoja kuten norjalainen Koko kansa viettelijä, islantilainen  Kansijuttu tai ruotsalainen Solsidan. Sen eilistä jaksoa alan muuten kohta katsomaan! En ole leiponut mitään enkä juuri siivonnutkaan(paitsi muutaman sotkulaatikon; yhdessä säilytän lautasliinoja , toisessa kynttilöitä ja kolmannessa leivontajuttuja).

Tämä pysähtyminen on tehnyt minulle oikein hyvää. Flunssakin väistyi takavasemmalla ja olo alkaa olla fyysisestikin hyvä. Keitin eilen ison kattilallisen kaalikeittoa. Juu, juuri sitä kaalikeittodieetin soppaa, minusta se on oikeasti hyvää! Tarkoitus ei ole aloittaa mitää kuuria, mutta vahva kasviskeitto tuntuu olevan sitä mitä kroppani nyt tarvitsee ennen joulun ajan syömisiä. Syön toki siis muutakin ruokaa, dieettijutut ovat kohdaltani ohi, näin uskon!

Keitin eilen myös muutakin , sillä mies sanoi illalla että " keitäppä meille kiisseliä kun on niin pakkanen!".

Ja miepä keitin. Ja kyllä tuo soppa lämmittikin, myös mieltäkin. Laitoin siihen paljon mansikoita ja mustikoita,itsepoimittuja, sekä keitin sen oman pihan viinimarjoista tehtyyn mehuun! Laitoin uuniin vielä uuniohrapuuron  hautumaan, joten hyvän aamupalan sain vielä tänäänkin.

Tämän päivän aikana mietiskelen miten osallistun työpaikan Omailo-näyttelyyn. Työhyvinvointiryhmässä meillä on ollut koko vuoden teemana Pysähtyminen kiireen keskellä ja omista voimista huolehtiminen. Ideoimme  tähän teemavuoden loppuun näyttelyn, johon kaikki työntekijät voivat tuoda omia ilonaiheitaan. Kaikki voivat laittaa ilon aiheensa näytteille mihin haluavat, nimellä tai ilman, ulos tai sisälle! Mukaan voi kirjoittaa tarinankin jos siltä tuntuu . Olen ollut iloinen kuullessani viestejä sieltä täältä, että näitä ilonaiheita on esille tulossa. Mietin kovasti mitä itse näyttelyyn veisin ja miten ilonaiheen esille laittaisin.

Onneksi näitä ilonaiheita riittää! Lapsenlapset, koti ja perhe, ystävät, luonto ja valokuvaus, koira, melominen, Saimaa ja veneily,matkustaminen, maalaus, elokuvat, lukeminen - näistäpä joku/jotkut pääsevät mukaan minun osuuteni! Torstaina pidämme juhlalliset näyttelynavajaiset ! Ilonaihe tämäkin!

Hiljennä kurvissa sisko!

 Kuva työpaikan adventtikalenterista, laatikoista löytyy joka aamu jouluruno!

Olen kotona vaihteeksi taas flunssassa. Tuntui että juuri vasta toivoin edellisestä.Kehoni haluaa kertoa minulle jotakin , jonka minäkin hyvin tiedän vaan en jostain syystä kuuntele enkä varsinkaan ota infoa vastaan. Hiljennä kurvissa sisko!  Näin lukee aikoinaan miniälle antamassani jääkaappimagneetissa. Hänelle se on tehonnut, ainakin niin minusta näyttää kun siellä heidän muuttotohinoissaan viime viikolla  ja viikonloppuna olin.Ja hänellä on sentään koko ajan helmoissaan kaksi pikkumiestä.Tai ehkäpä se onkin juuri siinä. Kun on lapsia ja haluaa heidän parastaan, on pakko hiljentää tahtia ja laittaa asioita järjestykseen.

Foorumi oli Säätytalolla tuossa Tuomiokirkon takana. Hgissä oli vielä lumetonta.

Viime viikolla matkustin kaksi kertaa Helsinkiin ja takaisin; junalla ja lentämällä. Osallistuin  yhteen foorumiin ja yhteen työkokoukseen. Yövyin pojan perheessa, jossa hoidin iltaisin lapsia ja pakkasin , jotta poika ja miniä saivat tehdä viimeisiä töitä uudella asunnolla ennen muuttoa. Tosrati-iltana Kuusenkerkkä körötteli kanssani yöjunalla Rovaniemelle ja parin päivän päästä takaisin. Näin vanhemmat saivat muuttorauhaa. Kuopus oli hoidossa Helsingin isovanhemmilla.Kuusenkerkkä on jo tottunut matkaaja. Hän nukkkuu junassa hyvin ja on jo melkein unessa kun yöjuna lähtee. Aamulla on sitten jännää katsella maisemia junan ikkunasta.Itsekin onneksi nukun  junassa hyvin. Uudet suihkulliset hytit lisäävät vielä matkustusmukavuutta. 

Ei niinkään sen minisuihkun vuoksi vaan oman wc:n takia.

 

Tämän mummilareissun kohokohta Kuusenkerkällä oli isopapan eli minun isäni aikoinaan omille pojilleni tekemä puinen kaupunki pikkuautoleikkejä varten. Kaupunki on kärsinyt ajan saatossa. Puut ovat  kadonneet ja talot  rapistuneet, tietkin ovat kehnossa kunnossa. Kaupunki vaatisi saneerausta. Olen miettinyt puiden tekemistä huovuttamalla! Kuusenkerkkää ei huono kunto haitannut vaan leikki sujui hyvin! Isäni teki monia hienoja leikkijuttuja aikoinaan niin meille omille lapsilleen kuin myös lapsenlapsilleen. Suurin osa on tallessakin!

Sunnuntaina ehdin vielä nauttia pojan perheen uudesta asunnosta. Keittiö ja makuuhuoneet olivat jo kutakuinkin järjestyksessä, olohuone oli vielä täynnä laatikoita. Lähtö lentokentälle jäi niin viime tippaan että kun hyppäsin Sörnäisten metrosta taksiin niin aikaa koneen lähtöön oli 35 minuuttia. Henkisesti valmistauduin jo kotimatkaan yöjunalla vaan ehdin kuin ehdinkin koneeseen!

Alkuviikko töissä meni jälleen parin päivän paikallisessa työseminaarissa ja eilinen olikin sitten täynnä pikkusälää ja sähköpostin purkua lähes viikon fyysisen poissaolon jälkeen. En tiedä mistä flunssapöpö mukaan tarttui, mahdollisuuksia kun viikon varrella riitti! Mutta maanantai-iltana alkoivat nenä ja silmät vuotamaan tuttuun tapaan , eilisen vielä sinnittelin mutta tänään jäin suosiolla kotiin levähtämään.Onneksi ensi maanataikin on vielä vapaata joten enköhän nyt kuuntele kehoni viestejä ja olen ihan hissukseen.

Joulua ei meillä ole valmisteltu juuri lainkaan. En yleensäkään ole niitä, jotka järjestelmällisesti vetävät rukseja listaansa done, done, done. Jouluvalot kyllä on laitettu ulos ja sisään (mies laittoi).Yhden valkoisen amarylliksen olen hankkinut, täytyisi istuttaa se kauniimpaa ruukkuun kaupan muoviruukun sijasta.

Suunnitelmamme Lapin joulusta suurine mökkeineen ei toteudu tänäkään vuonna. Kaikki viisi lasta perheineen ovat kyllä tulossa ja päälle vielä Aussiminiäni kaksi australialaista ystävää. Yhden järkevän löydön olen sentään havainnut kun olen miettinyt joulun logistiikkaa ja järjestelyjä. Nautin kauniista asetelmista ennen joulua sillä joulun aikaan kun talo on täynnä, on turha rakennella mitään koska joka paikka on täynnä lasten leluja, läppäreitä, I padeja, I phoneja ja ties mitä.Olemme myös sopineet jo etukäteen ruokajärjestelyistä eli jakaneet vastuuta. Yritän myös löytää rennon asenteen ja jättää turhan nipottamisen pois. Itse asiassahan on aivan mahtavaa että meille on tulossa joukko upeita nuoria  joulun viettoon! Sitäpaitsi,kyllä he välillä käyvät muissakin sukulaisisaan joten noita välituokioita voi käyttää levähtämiseen. Ja tammikuun puolivälissä meillä on miehen kanssa varattuna viikko palmujen alla Kanarialla, silloin ainakin on mahdollisuus levähtää!